Pallontallaajat.net
Valikko

Marraskuinen Berliini

Olin jo aikaa sitten varannut meille Astan kanssa aikuisten reissun Berliiniin, sillä Tiger Armyn kiertue saapui kaupunkiin. Keväällä olimme jo kaupunkiin hieman tutustuneet koko perheen voimin ja mielemme teki jo tuolloin palata kaupunkiin uudestaan. Sen, hieman muista euroopan kaupungeista poikkeava, rosoisuus oli valloittanut mielemme ja nyt oli hyvä syy lähteä sinne samana vuonna uudelleen. Lennot järjestyivät tällä kertaa Lappeenrannasta Ryanairin edulliseen kampanjahintaan 50€/hlö. Lentoajatkin olivat inhimilliset, niin varausta ei tarvinnut pitkään puntaroida. 

22.11.19 Tiger Army hyvä, Ryanair huono

Matkaan lähdimme jo aamuvarhaisella kohti Lappeenrannan lentokenttää. Paikalle saavuimme hyvissä ajoin reilu pari tuntia ennen lentomme lähtöä. Lappeenrannan kenttä oli aivan uusi tuttavuus, joten ajattelimme mennä jo lähtöaulaan nauttimaan reissun ensimmäisiä oluita, koska ennen porttia oli tarjolla vain hieman kulahtanut lounasravintola. Alle viidessä minuutissa läpi check-in sekä turvatarkastus ja oluet tilattuamme saimmekin jo kuulutuksen, jossa kerrottiin lentomme myöhästyvän yli tunnilla. Heille ketkä eivät ole Lappeenrannan kentällä vierailleet voin kertoa ettei lähtöaula ole suuren suuri ja saimme vain seisomapaikat tiskin tuntumasta. Olo meinasi käydä hieman tukalaksi tunnin jälkeen. Uusi kuulutus, että lento myöhästyisi lisää ja lentokenttähenkilökunta avasi sen jälkeen ovet tuloaulan puolelle. Tämä helpotti oloa, kun pääsi istuskelemaan seinän vierustalla. Nälkä alkoi jo hieman hiipiä, joten Asta suuntasi kanttiiniin sämpyläostoksille. Muillakkin oli käynyt vatsa kurnimaan ja saimme tyytyä pieneen Pringles-purkkiin ja olueeseen. Kun viimein Berliinistä tullut kone laskeutui ja huoltotoimenpiteet oltiin tehty, pääsimme matkaan n. 2 tuntia aikataulusta myöhässä.

Onnellisesti perillä kohteessa

Saavuimme tällä kertaa Schönefeldin kentälle, josta siirryimme junan kyydillä kohti majapaikkaamme. Ennen majoittumista suuntasimme kuitenkin Hako Ramen am Boxi’in nuudelikeitoille. Kävimme lähi-Lidlistä välttämättömimmät ostokset ja katselimme kodittomia matkalla Plus Berlin- hostelliin, josta olin varannut meille yösijan. Tällä kertaa joudun toteamaan, lienemmekö tulleet hieman mukavuuden haluisiksi, että pieni lisäpanostus ei olisi ollut pahitteeksi majoitusta valittaessa. Hotelli-/hostellikompleksi oli kyllä yleisesti siisti ja kaikkea, mutta hieman paksummat seinät ja parisänky kerrossängyn tilalla eivät olisi olleet pahitteeksi. Huone oli kyllä korkea ja pesutilat reilun kokoiset, josta voisin plussaa antaa. Pitkään emme kerinneet huoneessa aika kuluttaa, sillä keikka, jonka varjolla olimme matkan varanneet, kolkutti jo ovelle.

Ramen @Hako Ramen am Boxi

Keikkapaikalle ei ollut onneksi kuin lyhyt kävelymatka, jonka varrella huumeiden myyjät tarjosivat tuotteitaan. Heidät ohitettuamme saavuimme Lidon ovelle, jossa ihmisiä jo nahkatakkeineen ja rasvatukkineen pyöri. Keikkapaikka itsessään oli oikein toimiva, eikä jonottaa tarvinnut oikeastaan missään vaiheessa, vaikka keikka oli loppuunmyyty. Lämppäreina esiintyneet suomalainen Grave Pleasures ja saksalainen The Sewer Rats toimivat vallan mainiosti. Illan pääesiintyjäkään ei jättänyt kylmäksi, vaan tarjosi energisen setin, joka laittoi jalan tamppaamaan huomaamatta. Keikan jälkeen olimmekin jo aika valmiita laittamaan päät tyynyyn, sillä matkustuspäivä ja keikka olivat vieneet voimat. Kävimme vielä iltapalaksi currywurstit, sillä Asta oli odottanut niitä jo viikkoja ellei kuukausia. Yöuniamme tosiaan hiukan häiritsi käytävällä liikkuneet muut asiakkaat, sillä kenkien kopse kantautui vallan hyvin huoneeseemme.

23.11.19 LAS, Klunkerkranich ja diilerit

Lauantaille meillä ei ollut mitään lukkoon lyötyä ohjelmaa, joten kiertelimme junilla ympäri keskustaa. Ennakkoon oli silmiini pistänyt Kraftwerk Berlin ja siellä juuri avattava Refik Anadolin Latent Being- niminen Light Art Space- näyttely. En oikein osaa kuvailla mitä odotin ja yhtä vähän osaan kuvailla siellä käynnin jälkeen mitä se oli. Jos sanoisin, että se oli äänen ja kuvan performanssi, voisin olla vähän siellä suunnalla. Saavuttuamme suurelle teollisuushallille oven edessä seisoi iso vahtimestari tummana ja jykevänä. Hän toivotti meidät tervetulleeksi ja avasi jyhkeän metallioven sisään. Tiskillä ostimme liput ja siirryimme hallin toiseen kerrokseen, jossa pyöri isolla screenillä jokin kummallinen video. Istuimme penkille seuraamaan esitystä. Tovin kummasteltuamme alkoi tapahtua. Lasersäteet kimpoilivat peileistä, lattiaan ilmestyi videoita ja erilaiset äänet jumputtivat erittäin laadukkaan oloisesta kaiutinjärjestelmästä. Yhdessä kohtaa esitystä lattiaan ilmestyi jokaisen ihmisen kohdalle valo, joka liikkui ihmisten mukana. Kokemus alkoi pyöriä loopilla uudestaan n. tunnin jälkeen, jolloin olimme valmiita siirtymään takaisin “oikeaan maailmaamme”. Kokemus oli omituinen, erilainen ja tulemme todennäköisesti muistamaan sen pitkään.

Seuraavaksi suuntasimme Kreuzbergiin, sillä se oli jäänyt vain nopeaan pyörähdykseen viime visiitillä. Joen varrella huomasimme jonkinlaiset markkinat, jotka notkuivat joen pieltä pitkin. Sinne suunnittelimme menevämme, mutta ensin täytyi saada murua rinnan alle. Lähdimme karttaa apuna käyttäen etsimään pizzeria Zolaa. Saavuttuamme paikalle sen sisällä kävi kuhina, mutta onneksemme vapaata vielä löytyi. Pizzat olivat napolilaistyylisiä ja täytyy todeta etten ole parempaa pizzaa missään syönyt. Myöskin tarjoilijan suosittelema olut oli paras tällä reissulla vastaan tullut. Kävimme katsomassa markkinat ja lähdimme käymään vielä Berliinin isoimmassa, kalleimmassa ja elitistisimmässä tavaratalossa Kaufhaus des Westensissä. Tämä oli virhe, sillä heti sisään astuessa halusimme molemmat juosta takaisin esim. Friedrichainiin. Ihmisiä oli aivan valtavasti ja toinen toistaaan hienommat liikkeet tarjosivat toinen toistaan kalliimpia merkkituotteita. 

Seuraava etappi oli Klunkerkranich, joka on sijaitsee Neukölln Arcade- ostoskeskuksen katolla. Paikalle päästäkseen piti ottaa hissi ylöspäin ja kävellä viimeinen ramppi parkkihallista ylös. Asta jo hieman epäili mihin olin meitä taas viemässä, mutta murheet karisivat, kun astuimme sisään tunnelmalliseen ravintolaan täynnä ihmisiä. Näin syksyisin tunnelma oli kuin jossain rinneravintolassa, ilman että kukaan jorasi pöydällä monot jalassa. Paikalla oli esiintymässä bändejä ja saimme kuulla, että kyseinen tapahtuma järjestettiin kestävän klubikulttuurin tukemisen johdosta. Ostimme kannustukseksi myös pienen pussukan, josta löytyi kaikki tarvittava kestävään biletykseen sekä otimme silmää miellyttävät glitterit poskiin. Klunkerkranich on varmasti parhaimmillaan lämpiminä kesäiltoina, jolloin katolta voi ihailla auringonlaskua ja nauttia seurasta sekä juomasta.

Kotimatkalla päätimme pysähtyä Burgermaisteriin ottamaan iltapalaa. Jäimme pois pysäkkiä ennen majapaikkaa ja laskeuduimme katutasoa kohti, kun diilereillä tuli hieman erimielisyyttä ja alkoi pienimuotoinen kähinä. Luikimme äkkiä tien yli kohti Burgermaisteria ja seurasimme, kun poliisiauto kohta kaartoikin paikalle selvittelemään tilannetta. Hampurilaiset tosin olivat oikein maukkaita, vaikka välikohtaus saikin hieman sydämen pamppailemaan.

24.11.19 Aamiainen vieraiden ihmisten kanssa ja jääkiekkoa

Lähdimme aamusta kohti Mauerparkia, jossa olisi joka sunnuntainen kirpputori. Mauerpark oli kuitenkin osaksi remontissa ja kirpputori varmaan tästä syystä aika pieni odotuksiin nähden. Aamiaisen toivossa lähdimme kävelemään ja astuimme sisään kahvilaan mikä miellytti silmiämme, kahvila Engelberg. Paikka olikin tupaten täynnä, mutta ystävällinen tarjoilija kysyi haittaisiko, jos jakaisimme pöydän jonkun kanssa. Tämä kävi meille ja tarjoilija tuumasi, että sitten se käy myös toiselle pariskunnalle, jonka pöydästä paikat meille löytyivät. Katselimme huulet pyöreinä kuinka kahvilassa tulisi toimia ja mitä tilaisimme, sillä ruokalista oli vain saksaksi, eikä kumpikaan meistä ole tämän kielen taitaja. Saimme kuitenkin käsiimme englanninkielisen listan, josta valitsimme mieleiset aamiaistuotteet. Nämä siirryttiin tilaamaan tiskiltä, jonne jono mutkitteli pöytien lomitse.

Aamiaiset nautittuamme illalla oli vielä luvassa jääkiekkoa Mecedes Benz- areenalla, jonne halusimme palata sen tunnelman vuoksi, minkä viime reissulla koimme. Halli ei ollut nyt aivan täynnä ja pelikin oli aika selvä, sillä vierailija Augsburgista ei ollut juuri vastusta kotijoukkue Eisbärenille. Pelin jälkeen emme olleet nälissämme, mutta jotain halusimme vielä käydä syömässä, koska ruoka Berliinissä, ja yleisesti muutenkin aina reissussa ollessa, on aivan parasta. Valintamme osui Fire Tigeriin, koska vietnamilainen ruoka kuulosti vaan niin sopivalta siihen tilanteeseen. Ja sehän sopi loistavasti. Paitsi ongelmana oli, että ruoka oli niin hyvää, että jouduimme syömään, vaikka vatsamme olivat jo aivan pinkeinä kaikesta siitä ruoasta mitä olimme viikonlopun aikana syöneet.

25.11. Kotimatka ja yhteenveto

Kävimme syömässä Plus Berlinin aamupalan, josta Asta tykkäsi ja minä en. Olen syönyt niin paljon hotellien aamupaloja, että laatukriteerini ovat hieman tiukemmat. Pärjäsimme aamupalalla kuitenkin Suomeen asti, sillä tällä kertaa lento oli ajoissa. Lento meni hyvin nopeasti, sillä n. 50 kilometrin kävely viikonloppuna oli vienyt voimat ja nukuimme molemmat hyvät unet koneessa. Lentokoneen laskeuduttua olimme kymmenessä minuutissa jo autolla, kiitos Lappeenrannan lentokentän pienuuden ja läheisen parkkipaikan.

Virkistävä viikonloppu takana, kotimatka edessä

Matkamme plussat:

  • Lido, huikea keikka paikka
  • LAS, kannattaa kokea, jos mahdollista
  • Zola, maailman paras pizza
  • Klunkerkranich, terassi kattojen yllä
  • Fire Tiger, erityisen maukas vietnamilainen

Ja miinukset:

  • Lappeenrannan lentokentän lähtöaula
  • Plus Berlin, seinien äänieristys ja aamiainen
  • Schlesisches Torin diilerit, hieman kuumottavia
  • Mauerparkin kirpputori

Oli kyllä erittäin mukava olla pitkästä aikaa kahdestaan reissussa. Viimeksi olimme Madridissa pari vuotta sitten. Seuraavalle reissulle lähtevät myös tyttäret mukaan, kun lähdemme hiihtolomalla käymään pakollisen reissun Barcelonassa. Siksi pakollisen, koska Norwegianin lentopisteitä oli vanhentumassa ja etsin kuumeisesti tilaisuutta käyttää ne mahdollisimman järkevästi. Sainkin varattua meille neljälle kuuden tunnin alesta lennot hintaan 0€. Majoitukset varasin myös ja reitti on muotoa Girona (2 yötä) – Llafranc (3 yötä) – Barcelona (1 yö). Katsellaan jos sieltäkin jotain kirjoittamisen arvoista jää mieleen.

Vi ses,

Eetu

Edellinen viesti Seuraava viesti

Ei kommentteja

Jätä vastaus