Kahden viikon lomat ovat kyllä varsin lyhyitä

6.-8.4.2016 Langkawi

Tuttu Langkawi olikin oikeasti rauhallinen ja lapsiystävällisine rantoineen oiva kohde viimeisille auringossa makoiluille ja meressä kellumisille. Ihmisiä todellakin oli vain murto-osa aiemmasta vierailusta, mutta myös eräs aamiaispaikoistamme loisti poissaolollaan, sillä se oli purettu maan tasalle. Myöskin eräs suosikkiravintoloistamme viime käynniltä piti ovensa suljettuna jokaisena iltana. Urheasti kävimme kuitenkin illan koittaessa aina mopolla pihassa pyörähtämässä.

Langkawilla tuli käytyä itselle tuliaisia taxfree-myymälästä.

Langkawilla tuli käytyä itselle tuliaisia taxfree-myymälästä.

Teimme myös eräs päivä mopolla turistimatkan Skycabille. Kyseessä on siis hissi, joka vie matkaajat ylös vuorelle. Asta ei pystynyt valitettavasti nauttimaan matkasta johtuen lievästä korkeanpaikankammostaan. Mukisematta kuitenkin aamulla mukaan lähti. Eikä perinteiseen tapaansa ollut ottanut selvää minne matka oli viemässä. Lipun hintaan kuului myös kaksi ”näytöstä”, SkyDome ja SkyRex. Ensimmäisessä Astan oli pidettävä toki silmänsä kiinni, koska musiikin psykedeelisyys ja projektoreiden luoma melkein 360 astetta kävivät silmiin. Toinen ”näytös” oli luvassa turistiretken lopuksi ja se pelasti onneksi koko matkan. SkyRex oli eräänlainen vaunu, johon katsojat istutettiin. 3D-lasit päähän, turvakaiteet kiinni ja vainu liukui pieneen saliin, jossa näytettiin pieni matka dinosaurusten maassa. Vaunu keikkui, vettä roiskui ja näkymä taasen vajaat 360 astetta. Astalla, suurena dinosaurusten ystävänä, oli hymy herkässä vaunusta noustua. Loppu hyvin, kaikki hyvin, sanotaan.

Sky Bridge ei ollut aivan kaikkien mieleen.

Sky Bridge ei ollut aivan kaikkien mieleen.

 

T-Rex ja dinotytöt

T-Rex ja dinotytöt

9.-10.4.2016 Metro 360 Hotel, Kuala Lumpur

Reissumme viimeisten päivien kunniaksi tai paremminkin vuoksi, päätimme panostaa hieman majoitukseen. Ensimmäinen valinta sattui kuukausi sitten avattuun neljän tähden hotelliin. Hieman yli 40€-hintaan saimme huoneen ilman aamupalaa, sillä hotellin ravintola oli keskeneräinen. Kuntosali ja muita tiloja oli myös työn alla. Kuudennen kerroksen uima-allas oli varsin miellyttävä näin lapsen kanssa, sillä toiseen päätyyn oli sijoitettu matalampi osio pienille uimamaistereille. Meno olikin varsin villiä, joten onneksi muita hotellin asukkaita ei liiaksi altaalla näkynyt. Villillä tarkoitan tässä kohtaa Alman intoa ja päätöntä menoa uimisen ja varsinkin sukeltamisen suhteen. Taisi pää olla suurimman osan aikaa pinnan alla kuin päällä. Hotellihuone oli uusi ja toimiva. Vierailu itsenään aivan hintansa väärti, vaikka Bukit Bintangin alue ei parin päivän otoksella juuri säväyttänyt. Pitkältikin kaikenlaisten kaupustelijoiden ja taksikuskien jatkuva myyntipuhe ei ole minun korvieni sulosointuja.

Feeka oli parina aamuna lomalaisten aamiaispaikkana.

Feeka oli parina aamuna lomalaisten aamiaispaikkana.

 

Tämä vesipedosta napattu otos jo Journalista. Meininki tosin entisenlainen.

Tämä vesipedosta napattu otos jo Journalista. Meininki tosin entisenlainen.

11.-12.4.2016 The Kuala Lumpur Journal, Kuala Lumpur

Pariksi viimeiseksi yöksi vaihdoimme majapaikkaa hieman lähemmäksi Sungei Wang Plaza’a, sillä siellä sijaitsi tatuointiliike Blood Ink. Melkein 10 tuntia siinä yhteensä tatuointipenkissä vierähti. Välillä oli kylmä, välillä oli tylsää, välillä hieman sattui ja muut ajat selasinkin nettiä läpi. Ihan en päässyt loppuun saakka, mutta kuvasta tuli lopulta parempi mitä odotin. En ole aivan varma tatuointihinnoista Suomessa, mutta veikkaan, että ns. säästin myös muutaman euron. Maksoin käteisellä 2000 MYR eli n. 450€. Suosittelemisen arvoinen paikka, jos tarvetta kyseiselle palvelulle on.

Kirjoitetaanpa myös hotellista hieman, kun kerrankin voi jotain kirjoittaa. Hintaan reilu 60€ sisältäen aamupalan, voin suositella, jos budjetti sen sallii ja hienompaa majapaikkaa haluaa alle. Kaikki toimii ja paikat ovat kunnossa, koska tämä hotelli on ilmeisesti avannut ovensa myös vast’ikään, neljä kuukautta sitten. Kuntosali oli varsin riittävästi varusteltu sisältäen crosstrainerin, juoksumaton, soutulaitteen, jumppapallon ja käsipainoja reiluun 20 kiloon asti. Kattouima-allas kiva+ ja aamupalaksi monenlaista evästä.

Loppuun vielä hassu tapahtuma. Asta kävi kulmien muotoilussa ja värjäyksestä. Kuten saatatte arvata, kaikki ei mennyt aivan putkeen. Kulmat muotoiltiin partahöylällä ja väriksi valikoitui Dark Brown. Ensimmäinen lopputulos oli Blond ja toisen värjäyksen jälkeen suhteellisen sama kuin ennen värjäystäkin. Älkää kuitenkaan pelätkö, hän on kaunis edelleenkin.

Kellon jo vaihduttua lähtöpäivään, viimeisen oluen loppuessa ja siirappisen viimeisen kappaleen jälkeen on hyvä itsekin lopettaa,

Eetu

Suunnitelmat ovat tehty muutettaviksi

25.-26.3.2016 Kuala Lumpur

Saapuminen Kuala Lumpuriin tuntuu jo kuin kotiin tulisi. Niin monesti olemme sinne tulleet ja sieltä jonnekin suuntaan lähteneet. Majoituimme hyväksi havaittuun Raizzy’s guesthouseen ja kävimme läpi ostoskeskuksia ja söimme hyvin. Olimme hieman laiskalla tuulella matkustamisen suhteen.

Kävimme kuitenkin varaamassa minulle ajan tatuointia varten. Joten tästä reissusta jääkin jotakin loppuelämäksi – unohtamatta kuitenkaan kaikkia niitä muistoja, joita ei voi ringgiteillä, rupioilla tai bhateilla ostaa. ”Ostakaa kaupasta tavaroita.” – on jäänyt mieleeni erään vuoden Itä-Länsi-ottelusta. Tavarat ja mitäänsanomattomat tuliaiset ovat kuitenkin jossain vaiheessa roskiin heitettävää turhuutta. Muistot elävät niin kauan kunnes dementia ne mielistämme karkottaa. Hankkikaa siis muistoja. Ne ovat lopulta arvokkaampia kuin yksikään tavara.

Mato Matala vetää totisemmankin tytön suun mutruun.

Mato Matala vetää totisemmankin tytön suun mutruun.

27.3.2016 KL – Krabi

Lähdimme ajoissa kohti lentokenttää ja kävimme katsastamassa viime vuonna sen liepeille avatun ostoskeskuksen, Mitsui Outlet Parkin. Paikalle pääsee lentokentältä ilmaisella bussilla 10-20 minuutissa terminaalista riippuen. Paikka oli varsin miellyttävä ja sopivan kompakti. Ihmisiäkin oli murto-osa verrattuna edellisen päivän Midvalley Mall’iin, jossa kyllä vauvamessut voivat olla osatekijä ihmispaljouteen. Parin viikon päästä käymme hakemassa reppuihimme MOP:sta myös näitä edellämainittuja tavaroita. Ovathan ne kuitenkin melko välttämättömiä ja tuovat jopa hetkeksi hyvän mielen, kuten tekee warungissa tai foodcourtissa nautittu ateriakin. Hyvin unohtuvaisia tosin molemmat.

Koska olimme viimeisellä kahden viikon lomalla Astan mukaan ja menisimme sitä harvinaista helppoa reittiä kaiken säätämisen suhteen, varasimme lentokentältä seuraavalle päivälle lautan Koh Lantalle ja majoituksen Krabi Townista yhdeksi yöksi. Kun bussi jätti meidät Krabi Towniin, tuli bussiaseman nainen kyselemään missä yöpaikkamme sijaitsi. Kerrottuamme yöpaikan nimen hän käskisin meidät tiskille ja kohta oli avain kädessä huoneeseemme. Huone sijaitsi siis tämän matkatoimisto-bussiaseman alakerrassa. Huone itsessään ihan passeli yhden yön nukkumiseen. Muuten ympäristö ei ollut kovinkaan viehättävä ja samaan rahaan olisi saanut varmaan lähistön guesthouseista jotakin muuta.

28.3.2016 Krabi – Koh Lanta

Olimme illalla nähneet yhden ruokapaikan, josta aamiaista lähdettiin metsästämään. Paikka luonnollisesti oli kiinni. Onneksi ovet olivat kiinni, sillä seuraavasta kadun kulmasta saimme aamupalaksi sellaiset nuudelikeitot, joita voisi syödä useamminkin. Tilaaminen vain on hieman ongelmallista näissä kansan paikoissa, sillä emme thaita osaa edes auttavasti. Seuraavaksi siirryimmekin Koh Lantalle bussi-lauttayhdistelmällä.

Lautalla kerkesi ottamaan koiran unia.

Lautalla kerkesi ottamaan koiran unia.

29.3.-2.4.2016 Koh Lanta

Koh Lanta osoittautuikin varsin mukavaksi paikaksi ja viihdyimme harvinaisen pitkään, vaikka emme mitään erityistä tehneet. Mopoiltavaa kuitenkin riitti ja rannat olivat rauhallisia. Mainitsemisen arvoisina ravintoloina Greek Taverna (löytyy netistä) ja Mama Resto (pieni, Patty’s Secret Gardenia vastapäätä). Koska emme oikein mitään ihmeellistä touhunneet ja kukaan ei jaksa auringonotosta lukea, siirtykäämme seuraavaan kohteeseen.

Laitetaan kuitenkin ensin pakollinen blogiruokakuva ja pari muuta.

Laitetaan kuitenkin ensin pakollinen blogiruokakuva ja pari muuta.

Koh Lantalla oli sopivasti mutkaista ja mäkistä mopoiluun.

Koh Lantalla oli sopivasti mutkaista ja mäkistä mopoiluun.

Halukkaita kuljettajia olisi ollut useita.

Halukkaita kuljettajia olisi ollut useita.

Satuimme mopolla Koh Lantan kaatopaikalle. Myöhemmin olisi ollut kuvattavaa, mutta linnut estivät kameran käytön.

Satuimme mopolla Koh Lantan kaatopaikalle. Myöhemmin olisi ollut kuvattavaa, mutta linnut estivät kameran käytön.

3.-4.4.2016 Trang

Päätimme jatkaa reittiä mantereelle, koska alkuun suunnittelemani Lanta-Lipe-Langkawi olisi ollut aika hintava lauttamatkoista johtuen. Trang olisi erittäin miellyttävä kaupunki ja tarjosi vallan hyvin tekemistä parin yön pysähdykselle. Markkinat ovat Trangissa se-juttu ja niitä tuntuikin putkahtavan vähän väliä johonkin kadun pätkälle. Toisena päivänä kävimme pienen viidakkoreippailun Peninsular Botanic Gardens’issa. Puistoon pääsi ilmaiseksi ja fasiliteetit olivat kunnossa. Eläimiä ei juuri näkynyt, paria liskoa ja perhosia lukuunottamatta. Myöskään muita ihmisiä ei juuri näkynyt, puiston työntekijät lukuunottamatta.

Trangissa on aina markkinamiesten työpäivä.

Trangissa on aina markkinamiesten työpäivä.

Viidakossa oli hiki herkässä.

Viidakossa oli hiki herkässä.

5.4.2016 Trang – Langkawi

Trangissa vastaanoton nainen oli reilulla päällä, kun sanoimme menevämme Langkawille. Oman majoituspaikan retkiä ei edes myyty, vaan neuvottiin että pääsemme helposti ja edullisesti julkisilla. Aikataulut tällä matkalla osuivat paremmin kuin kellään ikinä missään. Söimme aamupalat ja respan nainen soitti meille lava-auton, joka vei bussi-asemalle. Ostimme liput ja kolme minuutin kuluttua minivan karauttikin jo liikkeelle kohti Satunia. Päästyämme Satuniin kuljettaja kyseli minne olimme matkalla ja pudotti meidät tien laitaan, jossa lava-auto oli lähtökuopissaan kohti satamaa. Lähtöön neljä minuuttia, joten aivan sopivasti vesipullon ostoon. Satamassa lauttalippujen osto ja aikaa lähtöön 40 minuuttia, joten lounas naamariin buffetista ja passin leimauksen kautta lauttaan. Näin helposti olimmekin jo iltapäivästä Langkawilla. Heti huomiomme kiinnittyi turistimäärään, joka oli murto-osa viime vierailustamme, joka oli sopivasti kiinalaisen uuden vuoden aikaan.

Jäätelö on mm. maistunut allekirjoittaneelle hyvin. Siitä kuitenkin ehkä lisää myöhemmin.

Jäätelö on mm. maistunut allekirjoittaneelle hyvin. Siitä kuitenkin ehkä lisää myöhemmin.

Viimeistä viikkoa hikoillen,

Eetu

Tandoorikana ja rauhattomat sielut

17.3.2016 Johor Bahru – Melaka

Melakan bussiasemalla oli hotelliaan kaupittelemassa vanha mies, jonka kanssa pääsimme sopimukseen kuljetuksesta sekä mahdollisesta yösijasta. Olemme nykyisin niin kyllästyneitä kämpän etsintään, että päätimme jäädä miehen hotelliin pariksi yöksi. Hän myös kierrätti meitä läpi pienen ja idyllisen chinatownin sekä kertoi parhaat ruokapaikat. Koska kulman takana oli kuulemma hyvä intialainen ravintola, päätimme sen oitis testata. Ravintola oli myös laajennettu kadun puolelle ja pihassa lämpesi neljä tandooriuunia, sillä asiakkaita oli varsin kunnioitettava määrä. Pienen odottelun jälkeen löytyikin vapaa pöytä. Teimme tilauksen ja ruoka oli jotain mitä en ole ennen tavannut. Paikan tandoorikana tulee olemaan luultavasti pitkään aikaan paras intialainen ruoka, jonka tulen syömään. Jos muistan Gili Trawanganin tonnikalasta, muistan Melakan tandoorikanasta. Pak Putra oli paikka siis nimeltään ja älköön kukaan Melakaan matkustava ohittako tätä paikkaa.

Butter ja tandoori chicken @Pak Putra

Butter ja tandoori chicken @Pak Putra

18.3.2016 Melaka

Pyöriminen Melakassa osoittautui kovin hikiseksi hommaksi, sillä lämmintä oli tosiaankin riittävästi. Ostoskeskuksessa ilma oli jotakuinkin siedettävä. Kävimme myös paluumatkalla, harvinaista kyllä, eräässä maksullisessa kohteessa. Satuimme paikalle hyvään aikaan, sillä oli lasten lomaviikko ja jono näytti olevan jo pitkä, kun lähdimme kotimatkalle Frozen-polkupyörän kyydillä. Illastamassa kävimme taas Pak Putrassa, koska niin vain oli tehtävä.

Maksullisessa kohteessa unilla

Maksullisessa kohteessa unilla

19.3.2016 Melaka – Mersing

Lähdimme jo hyvissä ajoin bussiasemalle ja vastaanoton nainen antoi ohjeet kuinka pääsisimme paikallisbussilla perille. Hetken harhailtuamme tien laitaan pysäytti mies, joka oli kuullut hetkeä aiemmin meidän kyselevän reittiä asemalle. Hänen kyydissään pääsimme lopulta asemalle ilmaiseksi, koska busseja kulki harvakseltaan ja hän halusi pulassa olevia matkalaisia auttaa. Päästyämme asemalle olimme uudessa pulassa, sillä päiväbussit olivat täysiä ja vain iltabussiin oli vapaata. Asemalla oli onneksi matkatavarasäilytys ja lyhyen matkan päässä ostoskeskus, joten saimme päivämme joten kuten kulumaan syöpöttelemällä. Tarttuipa mukaan myös pari vaatteenpartta kotiin viemiseksi, vaikka olemme aika hyvin välttyneet ostamasta turhaa kannettavaa rinkan pohjalle.
20.9.2016 Mersing – Gemuk – Tioman

Olimme yömyöhään Mersingissä ja metsästimme kahden muuan matkalaisen kanssa yösijan. He kertoivat lautan Tiomanille lähtevän jo klo.6.30. Ilman heidän apuaan olisimme nukkuneet onnemme ohi aamulautasta. Kello siis soimaan 5.30 ja kellon soidessa herätyksen sammutus ja herääminen uudestaan klo.6.30. Pystyimme siis näppärästi neuvoista huolimatta missaamaan aamulautan. Satamassa jouduimme pitämään pienen tuumaustauon, sillä vaihtoehtoina olivat:
– Kallis speedboat klo.9.00
– Odotella iltalauttaa klo.17.00
– Ottaa taksi Gemuk’iin ja sieltä lautta lähtisi klo.12.00
Koska kello oli tosiaan hieman yli seitsemän aamulla ja yleensä on joku ihme tarve pihistellä parin euron tähden, päätimme ottaa taksin Gemuk’iin ja napata lautta sieltä. Tällä tavoin kärsimme vain taksimatkan hinnan nahoissamme. Iltapäivällä olimmekin jo Tiomanilla ja otimme totutusti ensimmäisen asumuksen mikä eteen sattui.

Aamiaiskeitto Gemuk'issa

Aamiaiskeitto Gemuk’issa

21.-23.3.2016 ABC beach, Tioman

Nordin chalets olikin koko ABC-rannalla viettämämme ajan asumuksenamme. Kuitenkin melkein kaikki ruokapaikat olivat kiinni, koska season oli vasta aluillaan, eikä turisteja ruuhkaksi asti ollut. Rantaa tulikin siis käveltyä useamman kerran edestakaisin etsiessämme auki olevaa ravintolaa. Yhtenä päivänä kävin myös pyöräilemässä Tekek’issä. Hieman pyörän kantamista rappusissa se vaati, eikä Tekek ainakaan ensinäkemältä vaikuttanut sen virkeämmältä kuin tämä viereinenkään ranta. Kävin myös ostoksilla taxfree-myymälässä, koska saari sattuu verovapaa olemaan. Tiger-olut maksoi 3 ringgittiä.

Uimareissulla

Uimareissulla

Riippukeinussa köllöttelyä

Riippukeinussa köllöttelyä

Yllä aika pitkälti tekemiset Tiomanilla. Tätä keinua ei kuitenkaan sopinut ohittaa ilman vauhteja.

Yllä aika pitkälti tekemiset Tiomanilla. Tätä keinua ei kuitenkaan sopinut ohittaa ilman vauhteja.

24.3.2016 Tioman – KL

Emme missannut lauttaa enää toistamiseen, vaan olimme jo ennen kuutta laiturin nokassa odottelemassa sen tuloa. Mersingistä otimme bussin Kuala Lumpuria, johon saavuimme viideltä iltapäivällä. Päätimme jättää matkustamisen siltä erää ja katsovamme lennot eteenpäin kohti Thaimaata. Edullisia lentoja oli ensi kertaa sunnuntaille, joten silloin matkamme jatkuu Krabille ja siitä Koh Lanta ja Koh Lipe. Ainakin nyt näillä suunnitelmilla, mutta niillä on ollut tapana muuttua.

Reissun lopun jo häämöttäessä,

Eetu

Gorontalon sairaala ja Singapore

10.3.2016 Kadidiri – Gorontalo

Tämä ei ollut niitä päiviä miksi haluan aina matkalle lähteä, mutta se antaa mukavasti kontrastia iloisempiin hetkiin. Aamiaisen jälkeen pakkailimme kamojamme Harmony Bay’ssa, kun rupesin tuntemaan itseni hieman väsyneeksi. Hetken päästä huomasinkin jo olevani kuumeessa. Saman huomasi Asta hetkeä myöhemmin. Iltapäivästä kuitenkin kamat kantoon ja paatilla Wakai’hin, josta yölautta kohti Gorontaloa lähtisi. Emme tainneet olla edes irronneet laiturista, kun Asta aloitti vessaravin, jota jatkuikin sitten loppumatkan. Almakin joutui toteamaan yhden suullisen verran taudin voiman. Yö oli mitä levottomin ja pääkivut pitivät huolen ettemme juuri nukkuneet montaa silmäystä.

11.3.2016 Aloei Saboe Rumah Sakit, Gorontalo

Joskus ennen kuutta saavuimme satamaan, josta otimme mopotaksin kohti sairaalaa. Kyydissä oli viileä ja moposta hajosi kumi. Sairaalaan päästyämme Asta oli kipein, joten häntä tutkittiin ensin. Tovin päästä Alma pääsi lasten huoneeseen tutkimuksiin. Välillä kommunikaatio oli hieman hankalaa, sillä yhteistä kieltä ei tahtonut löytyä. Minuakin väsytti valvottu yö ja nuokuin Alman viereisellä vuoteella kuumeen kourissa. Erikoinen tunne kun tunnet että jokaisessa raajassa olisi parin kilon punnus. Hetken ihmeteltyäni sain hieman unen päästä kiinni. Välillä piti tosin käydä apteekista hakemassa erinäisiä lääkkeitä ja tippoja. Onneksi hoitaja tai vartija oli mukana, sillä muuten olisin vieläkin apteekin tiskillä. Usean tunnin päästä saimme siirron yksityishuoneeseen. Päivä meni levätessä ja hoitajien rampatessa.

Sairaalan lasten huoneessa lepäämässä

Sairaalan lasten huoneessa lepäämässä

12.3.2016 Aloei Saboe Rumah Sakit, Gorontalo

Joskus iltapäivällä minäkin sain käteeni tipan, kun sitä tarpeeksi oltiin kyselty. Astalta ja Almalta löytyi verestä jotain viitteitä taudista, jonka nimeä en nyt tähän valitettavasti muista. Hyvin yleinen Indonesiassa kuulemma. Minulta kyseistä tautia ei jostain syystä löytynyt, vaikka oireet olivat samat ja toki lääkkeetkin samat.

13.3.2016 Gorontalo

Päätimme lähteä hotelliin, koska lentomme lähtisi aikaisin aamulla ja emme oikein luottaneet pääsevämme keskellä yötä sairaalasta lentokentälle. Päätös kannatti, sillä näin sunnuntaisin ei meitä tutkineista lääkäreistä paikalla ollut yhtäkään. Ensiavusta lääkäri kävi hyväksymässä lähtöaikeemme. Maksoimme laskumme ja mopotaksilla hotelliin, josta saimme sovittua reippaasti turistihintaisen kyydin yöllä lentokentälle.

14.3.2016 Gorontalo – Makassar – Jakarta – Singapore

Yllä lentoreittimme ja olimme melko valmiit unille hyvissä ajoin.

15.-16.3.2016 Singapore

Taudin johdosta emme jaksaneet tutkia Singaporea suuremmin. Toisena päivänä voimat riittivät jo Botanical Gardensiin. Sentosa olisi ainakin itseäni hieman kiinnostanut, mutta toipilaana siihen ei riittänyt virtaa. Ruokakin alkoi maistua pikkuhiljaa sairaalavisiitin jälkeen ja jäätelöä meni useita kappaleita. Silmien liikuttelukaan ei tuottanut enää päähän vihlaisuja, joten elämä alkoi tuntua jo ihan siedettävältä.

Lapsille oli myös oma Garden @ Botanical Garden

Lapsille oli myös oma Garden @ Botanical Garden

Tätä ruokaa jonotettiin Food courtissa 15 min. Kannatti.

Tätä ruokaa jonotettiin Food courtissa 15 min. Kannatti.

17.3.2016 Singapore – Melakka

Otimme aamun hitaalla lähdöllä ja kävimme vielä syömässä Bugis Junctionissa ennen bussikyytiä rajalle, josta pääsimme kohtuu sukkelasti Malesian puolelle. Malesian puolella passin tarkastus oli kuitenkin taas jotain mitä en ole aiemmin nähnyt. Jonottelimme isossa hallissa n.1,5h leimoja passeihin. Queen street, Singapore – Larkin bus terminal, Johor Bahru, matkan kesto n.4h, hinta 3,30S$/aikuinen ja 1,50S$/lapsi.

Nythän on asia niin ettemme tiedä minne menisimme. Lomaa jäljellä vajaa neljä viikkoa ja menemme sinne minne tuuli vie. Jos kuitenkin jollekin lukijalle tulee mieleen suosittelemisen arvoinen paikka, olemme kuuntelevaisia.

Täältä Melakkasta terveisin,

Eetu

Togean Islands – Olemisen paikka

27.2.2016 Ampana

Tentenasta matkasimme siis Ninen kyydillä Ampanaan. Pari pidempää bussimatkaa, kehnot tiet ja bussia olisi joutunut Posossa vaihtamaan. Tässä syyt lyhyesti miksi päädyimme tähän hieman kalliimpaan kulkuneuvoon. Yllätykseksemme tie, suurimman osan matkasta, olikin uutta ja leveää, joten matka sujuikin vajaaseen kuuteen tuntiin, parilla pysähdyksellä. Majoituimme Ampanassa Marina Gottages’iin, joka oli varsin pätevä yösija. Tapasimme myös kaksi muuta suomalaista, jotka olivat tulleet ”suoraan” Kajaanista, n.45h, kauas on näköjään pitkä matka.

28.2.-4.3.2016 Poya Lisa, Togean Islands

Ampana – Poya Lisa, public boat, 35 000/hlö, 3h. Laivalle sattui samaan aikaan paikallinen perhe, joka tietenkin tarjosi Almalle kaikenlaista purtavaa matkan aikana. Sipsit, leivonnaiset ja keitetyt perunat tekivät hyvin kauppansa, sillä oma eväsvalikoimamme rajoittui pähkinöihin.

Poya Lisa on pieni saari Togeaneilla, pienen venematkan päässä pienestä kylästä, Bomba. Saarella ei toimi internet, eikä matkapuhelinverkkoakaan löydy. Meillä verkkoa ei näkynyt olevan myöskään Kadidirillä, 1,5h venematkan päässä olevalla saarella. Takaisin kuitenkin Poya Lisalle. Saarella tosiaan on vain tämä yksi resortti, joka koostuu 17 mökistä. Ylempänä kukkulalla olevat mökit tarjoavat vienon tuulen vireen ja upean näkymän merelle, ollen muutaman euron kalliimpia kuin rannalla olevat. Resortissa oli remontointi käynnissä, sillä ravintolaan rakennettiin lisäosaa ja jaetut wc-/kuuppasuihkutilat olivat muurattu tämän vuoden puolella.

Poya Lisan parvekenäkymä

Poya Lisan parvekenäkymä

Olimmekin ensimmäisen yön kukkulan viimeisessä mökissä, joka oli luultavasti myös uusin. Kuitenkin polku mökille oli sen verran kapea, että päätimme siirtyä turvallisuussyistä rannalla olevaan seuraavana päivänä. Parin yön jälkeen muutimme taas. Nyt mökkiin jaetulla vessalla, joka kuitenkin sijaitsi aivan mökin takana. Hinnat olivat henkilöä kohti 185k, 165k ja 135k päivältä, sisältäen aamiaisen, lounaan, välipalan ja päivällisen. Myöskin kahvi, tee, juomavesi ja iltapäiväinen snorklausreissu kuuluivat hintaan. Muitakin virvokkeita löytyi maksua vastaan, niin lapsille kuin aikuisillekin. -Maybe drunk, tokaisi Alan, kun toisen ja kolmannen pullon arakia kävi eräs ilta noutamassa.

Aluksi paikka tuntui liian pieneltä, olihan saari 250m pitkä ja 50m leveä. En ollut odottanut mitään, mutta paikka tuntui jotenkin tekemällä tehdyltä, reppureissaajien All Inclusive-kohteelta. Kuitenkin saarella työskentelevät ihmiset olivat todella sydämellisiä ja mikään paikka ei ole mitään ilman sen ihmisiä. Alma varsinkin tykkäsi valtavasti niin kissojen kuin työntekijöidenkin kanssa leikkimisestä. Meitä toki kutsuttiin työntekijöiden toimesta nimillä mama Alma ja papa Alma (loppuajasta myös drunk papa). Koska ihmiset tekivät tästä paikasta niin unohtumattoman, tuntui sieltä lähteminen jollain tapaa haikealta.

Poya Lisa

5.3.2016 Kadidiri Paradise, Kadidiri

Poya Lisa – Kadidiri, charter boat, 400 000, 1,5h. Tarkoituksenamme oli tulla suoraan Harmony Bay’hin, mutta kaikki sen viisi mökkiä oli varattuja, joten päädyimme Kadidiri Paradise Dive Resorttiin, joka oli jopa aavemaisen hiljainen. Standard-tason huone oli vanha ja ränsistynyt läävä. Hintaakin 275k/hlö. Paikassa oli kuitenkin käynnissä huoneiden remontointi, joten toivottavasti perushuoneetkin laitetaan kuntoon.

6.3.-9.3.2016 Harmony Bay, Kadidiri

Vain kuukauden auki ollut paikka hohti vielä uutuuttaan ja pieniä yksityiskohtia laitettiin vielä kuntoon. Riippumattoja vähintään riittävästi, hyvä ranta ja erittäin ystävällinen omistajapariskunta. Hinta sama kuin Paradise’ssä, mutta ei näitä paikkoja voi edes verrata keskenään. Jos tavoitteena on rentoutuminen, tulkaa tänne. Kuitenkin eurooppalaisten kesälomien aikaan matkustamista Togeaneille kannattaa kuulemma välttää tai ainakin varaus kannattaa tehdä hyvissä ajoin, sillä paikat ovat aika pitkälti täyteen buukattuja tällöin.

Kävimme myös eräs aamu ihmettelemässä täydellistä auringonpimennystä. Tuntui hullulta, että jotkin ihmiset olivat matkustaneet juuri tämän takia Togeaneille ja Palussa pidettiin jokin suurempi festivaali tapahtuman ympärille. Vaikka toki kyseessä on harvinainen tapahtuma, täytyi illalla hieman miettiä jaksanko kelloa laittaa sen tähden soimaan. Tulipahan kuitenkin lähdettyä, sillä kaikki muutkin resortista olivat lähdössä. Reissussa oli hieman luokkaretken tuntua, sillä aamiaisemme oli pakattu sieviin eväsrasioihin.

Auringonpimennys reissulla aamutuimaan

Auringonpimennys reissulla aamutuimaan

Ruuasta puheen ollen, ja sen takia kun se minua matkaillessani aina kiinnostaa, taidan siitä hieman kirjoittaa. Poya Lisalla aamupalat koostuivat letuista, kakuista ja hedelmistä. Lounas ja päivällinen olivat hyvin pitkälti valkoista riisiä, kalaa ja jotain lisukkeita. Välipalaksi saimme munkkeja, banaanimunkkeja ja erikoisia kakkuja. Harmony Bay tarjosi ruuan osalta jo hieman vaihtelua. Aamiaisella saimme riisipuuroa ruskean sokerin ja kookoksen kera, paistettua riisiä eväsrasiasta ja taisi joku aamu olla myös tuttua kakkua ja hedelmiä. Lounaalla ja päivällisellä tarjottiin joka kerta hyvin vaihtelevia ruokia. Eräs ilta yllätys oli iloinen, kun riisin sijasta pöytään kannettiin keitettyjä perunoita. Välipalat oli aika vaatimattomia tosin.

Tämä tyttö tykkää muuten Oreoista.

Tämä tyttö tykkää muuten Oreoista.

Kuten saatatte arvata, en ole hyvin innoissani lähtemässä All Inclusive-lomalle tämän saarireissun jälkeen. Huomasin myöskin, että tarvitsen lomakohteeltani hieman enemmän kuin rauhallisen rannan ja bungalowin. Vaikka toki molemmat paikat ovat äärettömän hienolla ja rauhallisella paikalla, tarvitsen jotain tekemistä ja tutkimista. Historiaa, nähtävyyksiä, ravintoloita, aktiviteetteja. Varaa mistä valita. Toki on rantaelämälläkin puolensa. Saa rauhoittua, ajatella, löhöillä riippumatossa ja olla tekemättä mitään. Saa mennä valmiiseen pöytään, kun kello lyö. Kaikesta huolimatta kaipaan jo ruokalistojen tutkimista ja sitä omaa lähimarkettia siinä kadun kulmassa.

Palataan, kun jaksan näppäillä hienosti epäonnistuneen paluumme esille,

Eetu

Sulawesi – kauas on pitkä matka

21.2.2016 Makassar

Saavuimme myöhään illalla 20.2. Makassarin lentokentälle ja otimme roimasti ylihintaisen taksin kohti majoitustamme. Koska kyyti oli kallis, ei se heti osannut perille, vaan pysähdyimme useasti kysymään neuvoa. Yön nukuttuamme lähdimme katsastamaan kaupunkia. Päätimme siis jäädä vielä yhdeksi yöksi, sillä tuleva bussimatka olisi pitkähkö. Makassarissa ei kummempaa tekemistä juuri ole, joten käytimme aikamme hyödyllisesti leväten. Kävimme toki ostamassa bussiliput seuraavalle päivälle kohti Rantepao’a.

22.2.2016 Makassar – Rantepao

Lähdimme aamusella bussiasemalle. Bussi oli totutusti melkein tunnin myöhässä, joten saimme viettää aikaamme sivusilmällä erästä miestä vilkuillen. Ensin pummi tupakkaa, sitten tulta, sitten otti, kysymättä lupaa, kourallisen sipsipussista ja lopulta palautti osan sipseistä, kun ei ilmeisesti maistunutkaan. Erikoinen mies, ihminen hänkin.

Sulawesi’llä bussifirmoja on vähintään riittävä määrä. Meidän arpamme osui kohtaan Metro Permai, 125 000/hlö. Bussi iso ja hyvä. Tiet kapeita ja huonokuntoisia. Maisemat matkalla olivat upeita ja päiväbussia voin hyvin suositella muille tännepäin matkaaville. Majoitus kannattaa varata etukäteen, jos mielii päiväbussilla mennä. Matka tosiaan kesti n.10h ja vettä satoi, kun saavuimme perille. Oppaat osaavat olla hyvin vastassa, kun bussit saapuvat ja heiltä kyydin saa edullisesti tai jopa ilmaiseksi, jos sopimukseen seuraavien päivien retkistä pääsee.

23.2.2016 Rantepao

Päätimme ottaa oppaan tälle päivälle, koska se lukemani mukaan olisi helpoin tapa nähdä paikkoja ja löytää ennen kaikkea paikalle, jos hautajaisia sattuisi vierailun ajalla olemaan. Hautajaiset olivat tosiaan se juttu, miksi tämä paikka reitillemme sattui. Pääsimme vieraaksi keskisuuriin hautajaisiin ja niiden toiseen päivään, jolloin myös kutsumattomat vieraat olivat tervetulleita. En oikein keksi mitä kirjoittaisin. Kuvat puhukoon puolestaan ja kiinnostuneet voivat lukea Wikipediasta. Kävimme myös katsomassa erilaisia hautoja ja kiipesimme Buntu Hill Burakelle, jossa nököttää suuri Jeesus-patsas.

Päivänsankari siis lepäsi tuossa talossa.

Päivänsankari siis lepäsi tuossa talossa.

Kaverikuva hautajaisista.

Kaverikuva hautajaisista.

Yhteensä 6 buffaloa uhrattiin näissä hautajaisissa.

Yhteensä 6 buffaloa uhrattiin näissä hautajaisissa.

Veitsi oli terävä ja tekijät ammattilaisia.

Veitsi oli terävä ja tekijät ammattilaisia.

Kuolleista pidetään edelleen huolta.

Kuolleista pidetään edelleen huolta.

Vainajista tehdään joskus näköispatsaita.

Vainajista tehdään joskus näköispatsaita.

Jeesuksen luo on pitkä matka.

Jeesuksen luo on pitkä matka.

Ei siltä ihan kaikkia näkynyt, mutta aika kauas kuitenkin.

Ei sieltä ihan kaikkia näkynyt, mutta aika kauas kuitenkin.

24.2.2016 Rantepao

Emme tehneet mitään poislukien bussilippujen osto.

25.2.2016 Rantepao – Tentena

Bussiliput, Rappan Marannu, 170 000/hlö, matka-aika 13h. Suurin osa matkasta mentiin vuorten rinteillä, metsän siimeksessä. Tiet olivat vieläkin kapeita, mutta mutkaisia. Illan pimennyttyä reipas vesisade ja tietyöt hidastivat matkantekoamme. Perillä Tentenassa bussi tiputti meidät tien laitaan, jossa odotti yksi ojek eli mies ja skootteri. Kaksi muuta länsimaalaista seuruetta, jotka olivat bussissa, olivat varanneet eräästä hotellista majoituksen. Saimme siis luvan käyttää tätä viehättävää kulkuneuvoa päästäksemme yöpaikalle. Ensimmäiseen kyytiin menivät naiset ja kuljettaja kävi noutamassa minut ja rinkkamme toisella keikalla. Vettä tuli aivan kaatamalla, oli pimeää ja matkaa vajaa 10 minuuttia. Ei tämä reissaaminen ole ihan pelkkää rannalla makoilua ollut, mietin.

26.2.2016 Tentena

Päivän valossa Tentena näytti jo varsin viehättävältä. Otimme päiväksi mopon vuokralle ja sovimme seuraavan päivän kuljetuksesta herran nro 9, Nine kanssa. Kävimme pyörähtämässä paikallisella kauppapaikalla, jonka tarjonta oli, hmm, erikoinen.

Batman Tentenassa.

Batman Tentenassa.

Marketissa oli myös muuta lihaa myynnissä.

Marketissa oli myös muuta lihaa myynnissä.

Matkalla vesiputoukselle.

Matkalla vesiputoukselle.

Vesiputous oli hieno ja matkalla paikalliset tervehtivät ahkerasti. Täällä ei juuri länsimaalaisia pyöri liiaksi asti ja lapsemme kiinnittää kyllä huomiota missä milloinkin. Alma totutusti nukahti mopon kyytiin ja piipahdimme katsomaan yhtä Lake Poson hiekkarantaa. Kohta perässämme juoksi parin kymmenen lapsen lauma, sillä näkivät meidän ajelevan rannalle. Myös illalla pyöräillessämme syömään sillan toiselle puolelle, kuultiin Hello! -huutoja jatkuvalla syötöllä. Alman ollessa paraatipaikalla pyörän korissa. Mahtavaa huomata miten turismi ei ole pilannut paikkaa ja ennen kaikkea sen ihmisiä. Ei minkäänlaista kusetusta, vaan auliin ystävällisiä ihmisiä täällä pienessä sievässä Tentenassa.

Päivityksiä ei ole valitettavasti hetkeen tulossa, sillä suuntaamme kohti Togeanien saaria, jossa eivät meitä häiritse internet ja puhelinverkko. Lentomme lähtee Gorontalosta 14.3. joten palataan asiaan parin viikon päästä.

Sampai jumpa,

Eetu

Yhden puhelimen tapaus ja viikko Balilla

13.2.2016

Lähdettiin jo Penangista kohti Kuala Lumpuria, sillä huoneeseensa oli tulossa jo uusia asukkaita seuraavaksi yöksi. Päivä menikin pitkälti matkustamisen merkeissä ja illalla olimmekin jo tutussa Raizzy’s Guesthousessa.

14.2.2016

Tähän väliin täytyykin kertoa aika onnekas sattuma. Kun olimme matkalla Langkawilta Penangiin, Asta tajusi jättäneensä puhelimensa Langkawille tyynynsä alle. Puhelimesta seurasi odotetusti huolen aihetta, sillä se on Astalle tärkeä. Päästyämme Penangiin minun puhelimeni soi, koska puheluihin vastaaminen on aika tyyristä täällä, sai soittaja luurin korvaansa. Kohta samainen soittaja lähestyi tekstiviestitse kysellen olimmeko kenties unohtaneet jotain jälkeemme.

Guesthousemme siivooja oli mennyt kysymään apua (oman?) puhelimensa kanssa, koska se oli mennyt lukkoon, eräiden suomalaisten kanssa asuvalta kiinalaiselta. Suomalainen mies oli myös vilkaissut puhelinta ja huomannut siivoojalla olevan myös S-ryhmän pankkikortin, joka lepäsi puhelimen kanssa kotelossa. Asiaa hiukan selviteltyään ja yhteystietoni löydettyään puhelimeni soi. Koska he sattuivat tulemaan samaan aikaan Kuala Lumpuriin, sovimme heidän ottavan puhelimen ja toimittavan sen takaisin. Tämä päivä siis meni pitkälti, kun sovimme treffit ja kävimme hakemassa puhelimen omistajalleen.

Illalla lensimmekin jo kohti Balia. Lentokentältä taksin saaminen kohtuulliseen hintaan on aina haaste, kuten nytkin. Lopulta kyyti Sanuriin saatiin, mutta yksikään ruokapaikka ei ollut enää auki, vaikka kello oli vasta 22.30. Ainoa illallisvaihtoehto oli Circle K. Kuppinuudelit ja Bintang maistuivat mahtavalta. Olihan makuaistini jo normalisoitumaan päin.

15.- 20.2.2016

Sanur, tuo vanhusten rauhallinen lomapaikka. Minun Balini tulee aina sijaitsemaan saaren länsipuolella. Siitä olen tämän viikon jälkeen varma. Kävin kahtena eri päivänä ajelemassa mopolla vanhoilla tutuilla huudeilla, ensin siskoni ja sitten Astan kanssa. Kävimme myös kiertämässä outlet-myymälöitä ja teimme ryhmämatkan Waterbom-vesipuistoon.

Balin muutamat:

• Warung Murah Jl. Double six. edelleen loistava ruokapaikka hinta/laatusuhteeltaan.
• Waterbomiin saa liput edullisemmin samalta tieltä turisti-infoista.
• Purimas3:n banaanikakut edelleen suositeltavia.
• Sanur erittäin rauhallinen verrattuna esim. Seminyak. Vanhoille ihmisille suosittelisin.
• Donna Homestayn standard huoneet sijaitsevat Simon Homestayssa. Ovat aika kehnoja.
• Laittakaa seurantaan Snapchat @nakkipiilo ja Instagram @nakkipiilo sekä Twitter @eetutaneli.

Terveiset täältä Makassarista,

Eetu

Malesia – Lyhyet ja anti-informatiiviset kuulumiset Langkawilta ja Penangista

8.-10.2.2016

Nämä olivat niitä päiviä, joista en tällä kirjoitustaidollani osaa repiä mitään mielenkiintoista kerrottavaa. Syömisestä, rantaelämästä ja yhdestä moporetkestä koostuivat nämä kolme päivää Langkawilla. Täytyy kyllä ihailla tyttäremme unilahjoja, sillä päiväunet mopon kyydissä eivät tuottaneet kummoisempaa ongelmaa.

11.2.2016

Kellot olivat soimassa aamulla, että ehdimme aamun ensimmäiseen lauttaan Penangiin. Kolme tuntia merillä ja olimme perillä. Koska ilma paahtavan kuumaa, jätin muun seurueen rinkkavahtiin ja kävin muutaman majapaikan läpi. Täälläkin kiinalaisia tuntuu olevan tavallista enemmän, vaikka en ole täällä aiemmin ollutkaan. Hinnat ovat korkeammalla ja monet paikat täysiä. Majapaikka löytyi kuitenkin Georgetownin sykkeestä, Crystal Guesthousesta. Samalla paikan omistava pariskunta pyörittää myös ravintolaa ja hierontabisnestä. Otimme vain majoituksen.

12.2.2016

Lähdimme herättyämme etsimään uutta yösijaa. Se ei kuitenkaan ollut näin jälkikäteen järin viisasta tyhjin vatsoin. Pientä sanailua ja hermostumista se vaati, että löysimme perille ennalta katsomalleni Rope Walk Guesthouselle. Huonetta emme nähneet, koska vanhat asukkaat eivät olleet vielä lähteneet, mutta naisten mielipide paikan ilmeestä ratkaisi, että viimein olimme valmiit siirtymään ruuan pariin. Päivällä kävimme ajelemassa polkupyörillä pitkin kaupunkia. Sää oli jopa turhan kuuma tähän hommaan, joten reittimme pituudella en voi nyt kehua.

Koska ruoka on tärkeä osa, ainakin omia matkakokemuksiani, olen ollut aivan rikki, sillä pienen flunssan takia en ole maistanut mitään pariin päivään. Illalla menin vielä ehdottamaan ruokailua arvostelujen mukaan hyvässä italialaisessa ravintolassa. Riisi- ja nuudelipainotteisen viikon jälkeen, en voinut enää vetää ehdotustani takaisin. Onneksi ruoka oli hienoa, tasokasta, paistettua riisiä 10-kertaa kalliimpaa ja kuulemma erittäin maukastakin. Il Bacaro, kolmelle henkilölle kaksi ruokalajia ja juomat teki n.50€. Suosittelen.

Terveiset nyt jo täältä KL:sta,

Eetu

Malesia – Mitä kirjoittaisin?

Olen pahoillani päivityksen viipymisestä, mutta matkamme ei ole suonut sopivaa hetkeä kirjoittelulle. Tai oikeastaan en ole oikein keksinyt mitä kirjoittaisin. Tässä kuitenkin lyhyesti kuinka olemme päätyneet tähän päivään.

3.2.2016

Lentomme Kuala Lumpuriin ei mennyt aivan kuten olimme suunnitelleet. Helsingistä Milanoon olimme myöhässä ja Hong Kongiin mennessä olimme isommilla penkeillä, upgradettuna economy comfortiin. Oikein kelpo luokka Cathay Pacifillä, ainakin näin pitemmällä lennolla.

4.2.2016

Bussilla KL Sentraliin ja siitä kohti jo ennestään tuttua chinatownia. Raizzy’s guesthouse tarjosi huoneen sopivaan hintaan. Tarvittiin vain kävellä ovesta ulos ja hinta alkoi kuulostamaan hyvältä. Kävimme myös noutamassa siskoni joka saapui illan jo pimetessä.

5.2.2016

Shopping, shopping, shopping.

6.2.2016

Kiinalaisen uuden vuoden johdosta matkustaminen osoitti mielenkiintoisemman puolensa. Vaikka olimme jo etukäteen kuulleet varoituksia, emme tälläisen ruuhkaan osanneet oikein varautua. Bussiasemalla huomasimme aamun bussien olevan täynnä, joten oli tyytyminen yöbussiin. Asemalla ihmisten määrä luokkaa MM95-torijuhlat. Kun bussimme saapui, saatoimme vain huomata sen olevan jo täysi. Puolisen tuntia säätämistä ja toisen firman bussiin, josta tilaa löytyi. Matka oli pitkä ja sisälsi pysähdyksiä.

7.2.2016

Aamusella saavuimme Kuala Perlikseen, mistä lauttaliput kohti Langkawia. Ihmismäärä terminaalissa samaa luokkaa edellisen aseman kanssa. Lauttamatka sujui nopeasti, kiitos bussissa nukuttujen minuuttien. Seuraava pulma tuli asumuksen etsinnässä. Sitä ei vain meinannut löytyä. Kiitos ystävällisen paikallisen, joka meidät ohjeisti takapihansa kautta seuraavalle kadulle. Sieltä edulliseen hintaan pelkistetyt huoneet tuulettimella. Täällä olemme nyt määrittelemättömän ajan ennen seuraavaa siirtymistä. Joka on viimeistään sunnuntaina, kun Air Asian lennolle kohti entistä kotiamme Balia lähtee.

Kuvia sitten paremman yhteyden ääreltä.

Kuulemiin,

Eetu

 

Lähtö lähenee

Matkalle lähtöön tasan viikko ja aika blogin aloituksen. Ihan vain tiedoksi tutuille ja iloksi ihmisille.Eetu, 31, Asta, 30 ja Alma, 3.

Olemme siis kolmihenkinen perhe matkalla Malesiaan ja Indonesiaan n.2,5 kuukaudeksi. Reilu viikko sitten sanoimme hyvästit ystävillemme Jyväskylässä ja veimme jäljelle jääneen omaisuutemme varaston kätköihin. Tähän leppoisaan kahden viikon lomaan Itä-Suomessa mahtuu juoksevien asioiden hoitoa, siskoni muuttamista, pipolätkää ja penkkiurheilua paikan päällä, kun siihen nyt on aikaakin.

Cathay Pacific’in lentomme lähtee ensi keskiviikkona Milanon ja Hong Kongin kautta Kuala Lumpuriin. Siskoni toivottavasti saapuu muutaman tunnin myöhemmin Istanbulin kautta, sillä sain hänet puhuttua mukaamme pariksi viikoksi. Hän on käynyt kerran pakettilomalla Kyproksella, joten toiminta lentokentällä aiheutti eniten jännitystä, kun lentoja hänelle viikko sitten etsin. Alma ei ole vielä kerennyt ulkomailla käymään, mutta lentokoneesta ja reissusta on kuulunut juttua jo kuukauden päivät. Me olimme Astan kanssa vaihdossa Balilla puoli vuosikymmentä sitten, joten tiedämme hieman mitä on odottaa.

Mielen päällä:

  • Lämpömittari näyttää samoja asteita, kun Hong Kongissa pari päivää sitten.
  • Pointshound tarjoaa 10 000 Finnair Plus-pistettä ensimmäiselle majoitusvaraukselle.
  • Kansainvälinen ajokortti täytyisi käydä noutamassa Joensuusta.
  • Alma kävi eilen ensimmäistä kertaa parturissa.
  • Rinkka täytyisi laittaa lähtökuntoon.

Palaan asiaan piakkoin,

Eetu